maanantai 31. lokakuuta 2011

Lunta odotellessa

Masentavaa, kellot käännettiin talviaikaan ja nyt on niin pimeetä jo viideltä. Vuoden masentavin aika on täälä, pimeetä, märkää, ankeeta. Toivottavasti lumi tulisi pian ja koko talvi olisi taas talven raikas ilman loska kelejä.

Mutta koiramaisiin asioihin. Alkuun voisi alottaa sillä, että on se mukavaa omistaa koirat joiden päälle voi pistää mitä vaan eivätkä ne ole moksiskaan. Sadeviitat ei menoa hidasta, eikä manttelit tai heijastinliivit. Se miksi tämä asia tuli kullanarvoiseksi oli se, että Hiro pieni sai pöntön päähänsä. Hirolla oli jokunen aika sitten jotain tulehduksen tynkää peräpäässä ja nuoleminen oli ehdottomasti kielletty. Hirolle pönttö päähän ja tavarat suojaan. Kyllä oli sen vajaan viikon jälkeen pönttö niin kärsineen näkönen kun Hiro vaan mennä kolisteli se päässä tyytyväisenä. Pöntöstä ei tosin Sini pidä, ei omassa kaulassa eikä Hiron, Hiro kun ei paljoa huomannut väistellä ja Sini reppana sai pöntöstä osumaa muutaman kerran.

Reipas pönttöpää ja sen kaveri


Harmillisesti vino kuva mutta pönttöpää yksinään


Syksyyn on mahtunut myös antoisa tottis viikonloppu Nivalan Johannan opissa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja ensimmäisen päivän jälkeen melkein itkua tihrustaen kotiin. Oli niin pettynyt olo siihen missä tilassa meidän seuraaminen oli, miten sitä oli epäonnistunut. Ehkä se oli ihan hyväkin, että asia tuli noin esille, koska sain asian käsiteltyä omassa päässäni ja seuraavana päivänä jo onnistuttiin. Video taltiointi lauantailta on aivan kammottavaa katsottavaa mutta onneks sunnuntai oli jo parempi. Ongelmana oli siis seuraaminen, Hiro on oppinut että pieni pätkä riittää ja sitten tulee palkka. Kun palkkaa ei herunutkaan pienestä pätkästä kadotti Hiro täysin kontaktin ja vain kädeli vieressä katsellen kaikkea muuta enkä saanut annettua kunnollista pakotetta. Kenttää mentiin ristiin rastiin ja minä vain epätoivoisesti nyin hihnasta ja nypin korvasta. Vasta kun sitten jossain kohtaa vihdoin sain sen kontaktin lähti Hiro kyllä hyvin palkalle ja saalisti hienosti. Seuraamisen lisäksi paneuduttiin esineiden pitämiseen ja siihenkin hyviä vinkkejä saatiin. Opettavainen reissu kaikenkaikkiaan. Ja kaikesta huolimatta erittäin hauska.

Muutama kuva koulutuksesta


Eihän se seuraaminen nyt hassummalta näytä


Vieläkin sujuu




Mutta sitten ei mentykään enään kovin mallikkaasti




Ilman kuva aineistoa kerrottakoon että sunnuntaina pääsimme taas uuteen nousuun ja uskoon siitä, että kyllä se tästä. Muuten syksy on ollut hyvin työpainotteinen ja treenejä on välistä jäänyt. Siitä huolimatta Hiro on edistynyt hyvin haussa ja tottikseen on saanut lisää virtaa. Viikko sitten treeneissä oli jopa niin tulessa, että minä jouduin olemaan loppuviikon sairaslomalla töistä kun vähän kaaduin. Hiro leikki erittäin hyvin ja kun lähdettiin kentältä juoksemaan kohti autoa hypähti Hiro riemuissaan minua vasten. Tästä syystä minä sitten kompastuin joko Hiroon tai omiin jalkoihini ja lensin suoraan nurmen pintaan. Vasen käsi oli jokusen päivän tämän jälkeen käyttökelvoton mutta nyt jo onneksi parempaan suuntaan. Lihasvamma oli kyseessä. Valmiiksi jo pelottaa miten huomena käy mikäli tottis kentälle mennään..

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva

Sini simpukka


Ja syksyn ehdotonta muotia, hirvikärpäshuppari!