Treenitunnelmia

Yritän tässä nyt muistutella mieleen mitä olemme treenanneet ja miten niissä tällä hetkellä olemme onnistuneet. Paljon jää kyllä uupumaan mitä tehty ollaan mutta jos edes jotain saisi muistiin. Välillä tuntuu, että onko meillä minkäänlaista ohjaavaa lankaa tässä touhussa ja välillä taas että kyllähän me jotenkin edistytään. Mutta mikä mahtaa olla totuus, en tiedä.

Jos ensimmäisenä pohdinnan alle otetaan tottis. Huh, siinähän sitä pohdittavaa riittääkin. Onneksi tulevana viikonloppuna pääsemme taas tottis oppiin ja sielä on esiin otettava seuraaminen. Jossain vaiheessa seuraaminen sujui hyvin, vaikkakaan pitkää matkaa ei olla koskaan tehty niin ainakin se matka mitä ollaan tehty on siinä ollut hyvä kontakti ja ihan ok vire. Nyt jotenkin homma on lässähtänyt. Lelulla Hiroon saa poweria mutta sitä tulee ehkä liikaakin. Ja samalla sitten, onko Hiron leikki vielä siinä vaiheessa, että sitä voidaan tuolla tavalla hyväksi käyttää. Katsotaan siis mitä tuleva viikonloppu sen osalta tuo.

Nouto on ollut kovassa harjoittelussa. Hiro tykkää hakea esineitä, kantaa niitä, tuoda niitä ja ottaa suuhun ihan mitä vaan. Ainoa ongelma on liian hellä ole. Saaliin kautta on sitä nyt harjoiteltu mutta ainakaan vielä ei ole tuloksia tullut kuin vähän. Mutta on tuossa noudossakin edistytty. Kesällä Hirolta ei onnistunut esineen kanssa istuminen, esine putosi aina kun tuli istu käsky. Ei tarvinnu montaa toistoa loppuviimein (teimme sen tänne käskyllä) ja nyt Hiro istuutuu esine suussa, jee. Kun nouto nyt alkaa olemaan ihan ok olemme kerran testanneet ilmasua puutarhaletkun pätkällä. Janne juoksi pari metriä ja päästin Hiron sitten perään, letku oli valmiina kädessä tyrkyllä. Ilman että edes minun tarvitsi sanoa tuo otti Hiro letkun suuhun ja toi sen sitten minulle, toki niin että sanoin tuo käskyn, muuten Hiro olisi jäänyt vain Jannea pusuttelemaan. Joten eiköhän tässäkin eteenpäin päästä.

Muista liikkeistä mitä nyt voisi mainita niin luoksetulo on hyvällä mallilla, siinä on vauhtia ja myös lyhyellä matkalla otettaessa eteenistuminen on aika suora. Eteenmenosta Hiro tykkää kun siinä saa retuuttaa isoa pehmeää Ikea palloa. Tottiksessa on toki otettu myös paikallamakuuta, maahanmenoa, hyppyjä jne mutta kaikki ne on vielä joko alussa tai ihan ok mallilla.

Jos sitten siirtyisi pohtimaan maaston tilannetta.
Esineruutu on toistaiskeks vielä rauhallista menoa. Hiro ei oikein tunnu irtoavan kovin syvälle vaikkakin etsintä intoa löytyy. Liekö syynä sitten se, että Hiro haki niin pitkään esineitä siitä läheltä. Mutta eiköhän tämäkin tästä ala jossain vaiheessa sujumaan, ainakin hitusen ollaan jo eteenpäin menty.

Sitten haku. Hiro tuntuisi olevan nyt jotenkin vapautuneempi kuin ennen, ei pelota rääsyt eikä mitkään muutkaan. Ehkä ikä, ehkä juoksujen jälkeinen aikuistuminen on tehnyt tehtävänsä mutta Hirosta on tullut paljon rohkeampi. Edelliset hakutreenit oli kaatosateessa, kun otin Hiron autosta se oli heti kovaa vauhtia menossa metsään (kuten aina) mutta tällä kertaa se piti jopa ääntä kun ei päässyt! Minun pieni Hiro hirviö siis äänellä kapinoi että nyt pitäisi metsään päästä jo! Olin haljeta ylpeydestä, varsinkin sen jälkeen kun meidän suoritus oli ohi. Hiro oli aivan liekeissä, aivan mahtava.

Treeni meni sillä tavalla, että molemmin puolin oli ukot valmiiksi puolessa välissä seisomassa. Näytin ensin Hirolle ensimmäisen, tällöin maalimies hihkaisi hei Hiro ja lähti kohti piiloa, kun maalmies katosi menimme katsomaan toista puolta. Sielä sama juttu, katsoimme kun maalimies katosi piilolle. Tämän jälkeen palasimme ykkös piilon kohdalle, innostin Hiroa missä ukko minne se eksyi ja lähdimme juoksemaan kohti piiloa, puolessa välissä päästin liinasta irti, annoin käsky hae ja odotin mitä tapahtuu.
Hiro jatkoi matkaa juosten ja löysi ukon ja sai palkan. Ja sen jälkeen teimme saman toiselle puolelle. Otimme vielä kaksi samanlaista ja varsinkin viimeisellä en kovin montaa askelta keskilinjalta itse ottanu kun päästin Hiron jo etsimään. Hiro teki töitä joka osuudella todella hienosti ja vauhdikkaasti. Maalimiehellä ei arastellut. Ja myöskin häntä heilui!
Pitkään tehty alkutyö haistelujen ja rääsyjen kanssa on siis tuottanut tulosta vaikka välillä taival tuntuikin raskaalta. Mutta nyt on hyvä fiilis että meistä tulee vielä joskus jotain! Hiro on aika hitaasti kasvava otus ja ei varmasti ole ollut huono ratkasu mennä hitaasti, totuttaa Hiro heti rääsyihin vaikka ne pitkän mörköilyn takia olikin pelottavia. Myöskin Hiro on saanut pitkään tukea minusta mutta nähtävästi uskaltaa jo olla reipas myös yksin.

Muutama kuvatus kesäkuun leiriltä





Taistelu haisunäädästä


Hiro voitti!

Syksyn tullen

Kesä meni nopeasti ja erittäin lämpimissä merkeissä. Kuumuudesta huolimatta Sini vanhus jaksoi hyvin koko kesän kun turkki leikattiin lyhyeksi jo keväällä. Näin ollen syksy on taas täällä ja ihanaa aikaa se onkin, jos ei ajatella ollenkaan hirvikärpäsiä ja kurasia tassuja. Hyih, varsinkin ne hirvarit. Tosin olen päässyt vähällä, vain yksi on tunkeutunut hupusta sisään.

Treenirintamalla on kesä ollut ahkeraa aikaa, haussa Hiron edistynyt hienosti ja on saanut paljon rohkeutta itseensä. Liekö sitten syynä jonkinlainen aikuistuminen kun juoksut pikkusella tuli vihdoin kesällä. Esineruutukin sujuu vaikka siihen vielä vauhtia tarvitaan. Tottis nyt on ihan ok. Hieman jo välillä pohtii mitä sitä tekee väärin kun monet jo menee kisoihin ja kokeisiin ja meidän tavote on vuoden päästä BH-koe. Mutta mitä sitä murehtimaan, jokainen kehittyy eri tavalla, Hiro tuntuisi olevan hyvin hitaasti kehittyvä.
Jälki on jäänyt täysin, kesällä tehtiin yksi jälki joka kyllä meni aivan loistavati. Mutta jostain syystä sitä ei vain ole tullut tehtyä, ehkä sitä vielä kerkee..

Muutama kuva kesän ajalta, kamera oli aivan liian vähän mukana joten hirveesti ei kuvia edes ole.



Tytöt


Simpukka


Tuossa kun kuvia katselin kerkesin jo unohtamaan, että mahtuihan kesään yksi leiri briardi porukalla. Oli oikein mukavaa, hauska ja antoisaa. Tottikseen saatiin hyviä vnkkejä mutta toistaisksi emme varmaan ole saaneet niitä vinkkejä täysin hyödynnettyä ;) Kelit suosi leirillä ollessa mutta mäkäräisten määrä oli jotain aivan järkyttävää, jalat oli täynnä ötökän puremia. Mutta tulipa kastettua talviturkki aivan jäätävän kylmässä vedessä.
Hiro oli leirillä reipas vaikka yön nukkuikin levottomasti. Samalla tuli huomattua, että toimeen ei enään oikein tulla ainakaan Jaskan tai Teten kanssa. Kipi ja Ruu on vielä Hiron kaiffareita joiden kanssa voi leikiksi pistää. Kuvia voisin siitäkin myöhemmin lisäillä ja jos vaikka muistuisi mieleen samalla jotain muutakin kesätapahtumaa.