Toukokuussa käytiin Hiron kanssa Susanna Korrin tottispäivässä, otettiin sivulle tuloa ja seuraamista. Hyviä vinkkejä saatiin ja tietoa niin paljon, että on jo melkein kaiken unohtanut. Hiro on kyllä innokas ja sähäkkä tottista tehdessä, sivulle tulossa kiepsahtaa salaman nopeasti sivulle ja seuraamisessa on intoa. Tarkkuus toivottavasti saadaan hiottua myöhemmin kunhan nyt ensin löytyisi kunnolla keskittymiskykyä. Maahanmeno on myös nopea ja pikkuhiljaa on harjoteltu myös sielä maassa pysymistä. Luoksetulossa samoin on vauhtia, kenties myöhemmin myös vaarallisia tilanteita ainakin näin ohjaajan näkökulmasta. Nopea oppinen Hiro tuntuisi olevan.
Hakumetsällä ollaan päästy harmittavan vähän käymään. Ensimmäiset kerrat meni makkararingillä ja kovin oli jännää tavata ihmisiä ringissä metsässä. Sitten kun Hiro huomasi, että niiltähän saa makkaraa meni jo innolla ukolta ukolle. Viime kerrat ollaan tehty hajuetsintää hihnassa. Viime treeneistä jätti hihna jälkeensä käteen pari palovamman tyyppistä haavaa kun eka ukko oli Hirosta aivan hirrrvittävä mörkö ja nin ollen Hiro syöksyili sinne ja tänne. Yritin vain pitää piuhasta kiinni ja näin ollen jäi muistoksi pari haavaa. Loppu meni sitten jo paremmin ja Hiro meni rohkeemminen maalimiehelle. Vielä kun osaisi itse toimia niinkuin tietää kuinka pitäisi toimia maalimiehellä niin eiköhän tästäkin hyvä tule (eli suu suppuun itselle).
Esineruutua ollaan kerran otettu, tai no pyörittiin alueella mutta ei Hiro oikein hokannu, että ne lemppari lelut on sielä sitä varten, että ne voisi nostaa. Eihän me kyllä ollakaan yhtään metsässä tehty mitään esineisiin viittaavaa joten siinäkin harjoteltavaa riittää.
Jäljestys on lähtenyt hyvin käyntiin. Viimeksi eilen ilalla käytiin tekemässä pieni jälki. Ensimmäiset pari metriä Hiro pyöri ja hyöri mutta lähti sitten hyvin ajamaan jälkeä. Nakin paloja jäi kyllä matkalle mutta hyvin meni Hiro muuten. Itse olen aivan onneton jälkiosastolla joten siihen täytyy oppia saada mikäli siinä lajissa meinataan edetä. Sinikin pääsi eilen jäljen tekemään ja se meni ihan ok, niinkuin Sini nyt yleensä menee. Sini kun ei jälkikoira ole vaan nauttii enemmän haun tarjoamista iloista.
Seuraava haaste onkin heinäkuun erkkari, mitähän siitä mahtaa tulla.. Seisomista ollaan myös jonkin verran siis harjoiteltu. Mietityttää vaan, että millä pannalla ja hihnalla sen sinne kehään vie ettei se vaan kisko jotain ohuita hihnoja katki.
Loppuun kuvia, paljon kuvia
Simpukka metsäretkellä
Hiro kiskoo kohti metsää
Janne ja Hiro pentukoulussa
Jäljellä
Sinillä on tylsää
Hei me leikitään!
Wiiii!
Metsän siimeksessä
