Pitääkö tämäkin kirjoitus aloittaa sillä, että tovi on vierähtänyt edellisestä.. Näinhän siinä taas kävi.
Kesä on ohi ja hirvikärpäsiä lukuunottamatta paras vuodenaika on taas täällä eli syksy. Kesä meni remontoidessa ja muuttaessa joten syksyn tullen on voinut keskittyä harrastuksiin, lenkkeilyyn ja rentoon uuden kodin sisutamiseen. Millään ei ole kiire ja voi rauhassa pohtia minkä värisen maton sitä ostaa ja minkälaisen kaapin sitä hankkii. Kaikki on sopeutunut ja kotiutunut uuteen kotiin eikä ole ikävä kerrostalo elämää. Oma pikku piha vaatii pientä huoltoa mutta mukavaa puuhaa sekin on.
Hiron kanssa on nyt päästy ahkerasti käymään niin haku kuin esineruutu treeneissä. Varsinkin esineiden suhteen on edistyminen ollut hurjaa. Ensin kun koko homma alotettiin ei Hiro juuri edes vilkaissut omia rakkaita lelujaan metsässä mutta kun niihin pistettiin hieman makkaraa alkoi homma sujuun. Tätä ei tosin ihan hirvittävän pitkään joutunut tekemään kun viime treeneissä jo kokeiltiin miten homma sujuu vierailla esineillä ilman makkaraa. Ja sehän suju! Ensimmäiset esineet mihin Hiro osotti kiinnostusta sai se multa palkan, tosin Hiro oli niin innoissaan taasen kerran että ei se malttanut tulla makkaraa hakemaan. Sitten tapahtui se mitä toivoi ja odotti, Hiro otti esineen suuhun! Ja hirveetä kehumista taasen. Hiro ei vaan tälläkään kertaa ehkä ajatellut että makkaraa ois taas tarjolla vaan lähti esine suussa huiteleen vastakkaiseen suuntaan. Kyllä se sitten perään lähti kun lähdin karkuun juoksemaan. Kun homma noin hyvin sujui vietiin Hiro autoon lepäämää. Hirolle otettiin vielä yksi harjoitus tuon jälkeen ja taas Hiro nosti esineitä. Yksi esine tuli jopa minulle asti, mahtavaa! Tästä on hyvä jatkaa.
Hakupuolella ollaan myös edistytty. Hiro on ollut parissa treenissä mukana tallaamassa ja oman suorituksen tullen on paljon rennompi maalimiehellä kuin ilman tallausta. Tämän näki viime kerralla kun ei tallaukseen Hiron kanssa keretty kun tulimme hieman myöhässä treeneihin. Näin ollen maalimies oli aikasta pelottava mörkö mutta ahneus voitti ja näin ollen pelkokin ja maamiehelle Hiro lopulta meni.
Sairasteluiltakaan ei olla vältytty. Sinin maha vaivoille ei ole syytä löytynyt mutta onneksi Sini on syksyn viileiden kelien tullen taas piristynyt ja jaksaa lenkkeillä ja jopa vähän leikkiä Hiron kanssa. Hiro taasen sairastui muutama päivä sitten. Hiro oli todella vaisu eikä jaksanut mitään tehdä. Lopulta menimme lääkäriin ja kuumettahan tytöllä oli 39.6, verikokeet otettiin myös. Hoitja joka verikokeen otti kertoi tehneensä testin kolmeen kertaan koska ei voinut uskoa mitä tulos kertoi mutta totta se oli, Hiron tulehdusarvot olivat hurjat 26.4. Hiro sai heti alkuun pistoksena kipulääkettä ja antibiootiin, kotiin saatiin mukaan paketillinen antibioottia. Hirolta otettiin vielä toisen kerran verta, ja tähän väliin täytyy kyllä sanoa että Hiro on todella reipas verenluovuttaja, kun vaan kunnolla piti kiinni ei Hiro edes huomannut piikkiä eikä yhtään rimpuillut pois. Tämä uusi verinäyte jäi sitten laajempaan tutkintaan. Lääkäri soitti seuraavana päivänä ja helpottuneena saatiin kuullaa ettei näytteestä löytynyt mitään vakavaa, ei oikeestaan yhtään mitään. Lääkärin neuvosta jatkettiin lepoa ja antibioottia. Nyt perjantaina käytiin ottamassa kontorillinäyte verestä ja tulehdusarvot olivat jo laskeneet ja ovat nyt 11. Hirokin on jo melkein oma iloinen, pirteä itsensä. Lepo ajasta Hiro ei vain tunnu tykkäävän ja riiviö nostaa jo päätään. Mutta pääasia on se, että Hiro on terve!
Jottei asiat kuitenkaan olisi näin mukavia on Sini taas loukkaantuneena, ja loukkaantumisen aiheutti pikku potilas Hiro. Aamulenkillä Hiro teki syöksyn Siniä kohti, Sini pakitti ja ärähti mutta Sinin toinen takajalka vääntyi oudosti sivulle. Sini vinkas eikä hetkeen astunut jalalla. Voi ei, juuri kun Sini alka olemaan taas kunnossa. Annoin Sinille namin ja kovin rauhallisesti se sen otti, tunnustelin jalkaa eikä Sini reagoinu paineluihin. Olo oli kurja ja kun Sini lopulta astu jalalla käveltiin kotiin rauhallista tahtia. Mun pieni rakas Sini vanhus taas kipeenä. Mutta onneksi vamma tuntuu olevan vaan lihasperäinen ja nyt Sinikin on jo pirteä ja astuu jalalla suhteellisen hyvin. Pianhan meillä onkin taas fysioterapia jossa jalkaakin voidaan hoitaa. Kaikenlaista sitä voikin sattua..
Loppuun meinasin laittaa hieman kuvia mutta jotenkin tuo lataus tuntuu kestävän ikuisuuden niin kuvia tulossa sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti