Uuteen vuoteen Red hot chili peppersin musiikin siivittämänä

Vuoden vaihde lähenee hetki hetkeltä ja pommitus kovenee. Ääniä peittämässä on olkkarissa telkkari, makkarissa radio ja täälä kolmos huoneessa soi Red hot chili peppersin uusin levy I'm with you. Syy tähän metelöintiin kotona on Sini. Sini pelkää paukkuja nykyään koska jokunen vuosi sitten koimme epäonnen vuoden vaihteen ja raketti lähti melkein naaman edestä. Mutta ihan hyvin tämä kuitenkin taas sujuu. Sini on tämän viikon syönyt Serene-UM nappeja ja nyt makaa ihan suht. rennossa asennossa olkkarin pöydän alla. Onneksi tämä on pian ohi. Hiro ei paukkuja pelkää, pikaisesti ulkonakin käytiin kuuden jälkeen ja Hiro kävi ensin pissalla ja sitten toi taas yhden ison kepin piha kokoelmaansa. Nyt se tuola olkkarissa syö joululahja leijonaa.

Loppuvuosi on mennyt treeni rintamalla ihan hyvin. Esineruudussa on jo pari kertaa saatu tehtyä ihan oikea pisto ilman mitään apuja, esine ollut ihan takarajalla asti. Hitaasti se Hiro vielä näissä tilanteissa ruudussa liikkuu mutta pääasia että liikkuu ja hommia tekee kokoajan.
Haussa on siirrytty sellaiseen reeniin, että osa on ääni avuilla ja osa ilman apuja ollenkaan. Ääniavuilla varsinkin Hiro menee todella hienosti, ilman apujakin menee ihan hyvin jos vaan saa tuulesta apua, tai jäljestä.. Harmillisen vähän vaan on päästy ihan loppuvuodesta hakuilemaan työn takia mutta ensi vuonna uudelleen.

Tottis sitten onkin se murheenkryyni.. Viime viikot ollaan vaan kentällä leikitty, kotona ollaan sitten tehty namitottiksella maahan menoa, seisomista, istumista ja ihan vaan kontaktia. Hiro on muutenkin loppuvuodesta saanut aika tehokasta kontakti treeniä, sekä takapiha treenissä että lenkillä. Kehitys on niin hidasta ja muutenkin tuntuu ettei se yhteys aina ohjaajan ja koiran välillä pelaa niinkuin toivoisi. Mutta kyllä se tästä. Sitä en tosin tiedä mahtaako se tavoite "kesällä BH-kokeeseen" toteutua tätä menoa. Mutta sen näkee sitten lähempänä kesää. Nyt juuri tällä hetkellä iloitsen vain siitä miten rauhallinen Hiro taas tässä paukkeessa on, aivan ihanan mahtavaa!

Kovin syvällistä treeni analyysiä ei nyt tähän hätään tuon enempää irtoa. Loppuun siis muutama joulukuva. Kamerakin ollut ihan liian vähän matkassa mukana viime aikoina.

Hmm, tämä kuva ehkä kuvastaa näiden kaverusten suhdetta parhaiten


Hiro-hirviö tonttu


Sini simpukka


Joko tän saa avata? Joko Hiro sai omansa?


ooo mitä täältä paketista löytyykään! (sielä oli henkitorvi)

Lunta odotellessa

Masentavaa, kellot käännettiin talviaikaan ja nyt on niin pimeetä jo viideltä. Vuoden masentavin aika on täälä, pimeetä, märkää, ankeeta. Toivottavasti lumi tulisi pian ja koko talvi olisi taas talven raikas ilman loska kelejä.

Mutta koiramaisiin asioihin. Alkuun voisi alottaa sillä, että on se mukavaa omistaa koirat joiden päälle voi pistää mitä vaan eivätkä ne ole moksiskaan. Sadeviitat ei menoa hidasta, eikä manttelit tai heijastinliivit. Se miksi tämä asia tuli kullanarvoiseksi oli se, että Hiro pieni sai pöntön päähänsä. Hirolla oli jokunen aika sitten jotain tulehduksen tynkää peräpäässä ja nuoleminen oli ehdottomasti kielletty. Hirolle pönttö päähän ja tavarat suojaan. Kyllä oli sen vajaan viikon jälkeen pönttö niin kärsineen näkönen kun Hiro vaan mennä kolisteli se päässä tyytyväisenä. Pöntöstä ei tosin Sini pidä, ei omassa kaulassa eikä Hiron, Hiro kun ei paljoa huomannut väistellä ja Sini reppana sai pöntöstä osumaa muutaman kerran.

Reipas pönttöpää ja sen kaveri


Harmillisesti vino kuva mutta pönttöpää yksinään


Syksyyn on mahtunut myös antoisa tottis viikonloppu Nivalan Johannan opissa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja ensimmäisen päivän jälkeen melkein itkua tihrustaen kotiin. Oli niin pettynyt olo siihen missä tilassa meidän seuraaminen oli, miten sitä oli epäonnistunut. Ehkä se oli ihan hyväkin, että asia tuli noin esille, koska sain asian käsiteltyä omassa päässäni ja seuraavana päivänä jo onnistuttiin. Video taltiointi lauantailta on aivan kammottavaa katsottavaa mutta onneks sunnuntai oli jo parempi. Ongelmana oli siis seuraaminen, Hiro on oppinut että pieni pätkä riittää ja sitten tulee palkka. Kun palkkaa ei herunutkaan pienestä pätkästä kadotti Hiro täysin kontaktin ja vain kädeli vieressä katsellen kaikkea muuta enkä saanut annettua kunnollista pakotetta. Kenttää mentiin ristiin rastiin ja minä vain epätoivoisesti nyin hihnasta ja nypin korvasta. Vasta kun sitten jossain kohtaa vihdoin sain sen kontaktin lähti Hiro kyllä hyvin palkalle ja saalisti hienosti. Seuraamisen lisäksi paneuduttiin esineiden pitämiseen ja siihenkin hyviä vinkkejä saatiin. Opettavainen reissu kaikenkaikkiaan. Ja kaikesta huolimatta erittäin hauska.

Muutama kuva koulutuksesta


Eihän se seuraaminen nyt hassummalta näytä


Vieläkin sujuu




Mutta sitten ei mentykään enään kovin mallikkaasti




Ilman kuva aineistoa kerrottakoon että sunnuntaina pääsimme taas uuteen nousuun ja uskoon siitä, että kyllä se tästä. Muuten syksy on ollut hyvin työpainotteinen ja treenejä on välistä jäänyt. Siitä huolimatta Hiro on edistynyt hyvin haussa ja tottikseen on saanut lisää virtaa. Viikko sitten treeneissä oli jopa niin tulessa, että minä jouduin olemaan loppuviikon sairaslomalla töistä kun vähän kaaduin. Hiro leikki erittäin hyvin ja kun lähdettiin kentältä juoksemaan kohti autoa hypähti Hiro riemuissaan minua vasten. Tästä syystä minä sitten kompastuin joko Hiroon tai omiin jalkoihini ja lensin suoraan nurmen pintaan. Vasen käsi oli jokusen päivän tämän jälkeen käyttökelvoton mutta nyt jo onneksi parempaan suuntaan. Lihasvamma oli kyseessä. Valmiiksi jo pelottaa miten huomena käy mikäli tottis kentälle mennään..

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva

Sini simpukka


Ja syksyn ehdotonta muotia, hirvikärpäshuppari!

Treenitunnelmia

Yritän tässä nyt muistutella mieleen mitä olemme treenanneet ja miten niissä tällä hetkellä olemme onnistuneet. Paljon jää kyllä uupumaan mitä tehty ollaan mutta jos edes jotain saisi muistiin. Välillä tuntuu, että onko meillä minkäänlaista ohjaavaa lankaa tässä touhussa ja välillä taas että kyllähän me jotenkin edistytään. Mutta mikä mahtaa olla totuus, en tiedä.

Jos ensimmäisenä pohdinnan alle otetaan tottis. Huh, siinähän sitä pohdittavaa riittääkin. Onneksi tulevana viikonloppuna pääsemme taas tottis oppiin ja sielä on esiin otettava seuraaminen. Jossain vaiheessa seuraaminen sujui hyvin, vaikkakaan pitkää matkaa ei olla koskaan tehty niin ainakin se matka mitä ollaan tehty on siinä ollut hyvä kontakti ja ihan ok vire. Nyt jotenkin homma on lässähtänyt. Lelulla Hiroon saa poweria mutta sitä tulee ehkä liikaakin. Ja samalla sitten, onko Hiron leikki vielä siinä vaiheessa, että sitä voidaan tuolla tavalla hyväksi käyttää. Katsotaan siis mitä tuleva viikonloppu sen osalta tuo.

Nouto on ollut kovassa harjoittelussa. Hiro tykkää hakea esineitä, kantaa niitä, tuoda niitä ja ottaa suuhun ihan mitä vaan. Ainoa ongelma on liian hellä ole. Saaliin kautta on sitä nyt harjoiteltu mutta ainakaan vielä ei ole tuloksia tullut kuin vähän. Mutta on tuossa noudossakin edistytty. Kesällä Hirolta ei onnistunut esineen kanssa istuminen, esine putosi aina kun tuli istu käsky. Ei tarvinnu montaa toistoa loppuviimein (teimme sen tänne käskyllä) ja nyt Hiro istuutuu esine suussa, jee. Kun nouto nyt alkaa olemaan ihan ok olemme kerran testanneet ilmasua puutarhaletkun pätkällä. Janne juoksi pari metriä ja päästin Hiron sitten perään, letku oli valmiina kädessä tyrkyllä. Ilman että edes minun tarvitsi sanoa tuo otti Hiro letkun suuhun ja toi sen sitten minulle, toki niin että sanoin tuo käskyn, muuten Hiro olisi jäänyt vain Jannea pusuttelemaan. Joten eiköhän tässäkin eteenpäin päästä.

Muista liikkeistä mitä nyt voisi mainita niin luoksetulo on hyvällä mallilla, siinä on vauhtia ja myös lyhyellä matkalla otettaessa eteenistuminen on aika suora. Eteenmenosta Hiro tykkää kun siinä saa retuuttaa isoa pehmeää Ikea palloa. Tottiksessa on toki otettu myös paikallamakuuta, maahanmenoa, hyppyjä jne mutta kaikki ne on vielä joko alussa tai ihan ok mallilla.

Jos sitten siirtyisi pohtimaan maaston tilannetta.
Esineruutu on toistaiskeks vielä rauhallista menoa. Hiro ei oikein tunnu irtoavan kovin syvälle vaikkakin etsintä intoa löytyy. Liekö syynä sitten se, että Hiro haki niin pitkään esineitä siitä läheltä. Mutta eiköhän tämäkin tästä ala jossain vaiheessa sujumaan, ainakin hitusen ollaan jo eteenpäin menty.

Sitten haku. Hiro tuntuisi olevan nyt jotenkin vapautuneempi kuin ennen, ei pelota rääsyt eikä mitkään muutkaan. Ehkä ikä, ehkä juoksujen jälkeinen aikuistuminen on tehnyt tehtävänsä mutta Hirosta on tullut paljon rohkeampi. Edelliset hakutreenit oli kaatosateessa, kun otin Hiron autosta se oli heti kovaa vauhtia menossa metsään (kuten aina) mutta tällä kertaa se piti jopa ääntä kun ei päässyt! Minun pieni Hiro hirviö siis äänellä kapinoi että nyt pitäisi metsään päästä jo! Olin haljeta ylpeydestä, varsinkin sen jälkeen kun meidän suoritus oli ohi. Hiro oli aivan liekeissä, aivan mahtava.

Treeni meni sillä tavalla, että molemmin puolin oli ukot valmiiksi puolessa välissä seisomassa. Näytin ensin Hirolle ensimmäisen, tällöin maalimies hihkaisi hei Hiro ja lähti kohti piiloa, kun maalmies katosi menimme katsomaan toista puolta. Sielä sama juttu, katsoimme kun maalimies katosi piilolle. Tämän jälkeen palasimme ykkös piilon kohdalle, innostin Hiroa missä ukko minne se eksyi ja lähdimme juoksemaan kohti piiloa, puolessa välissä päästin liinasta irti, annoin käsky hae ja odotin mitä tapahtuu.
Hiro jatkoi matkaa juosten ja löysi ukon ja sai palkan. Ja sen jälkeen teimme saman toiselle puolelle. Otimme vielä kaksi samanlaista ja varsinkin viimeisellä en kovin montaa askelta keskilinjalta itse ottanu kun päästin Hiron jo etsimään. Hiro teki töitä joka osuudella todella hienosti ja vauhdikkaasti. Maalimiehellä ei arastellut. Ja myöskin häntä heilui!
Pitkään tehty alkutyö haistelujen ja rääsyjen kanssa on siis tuottanut tulosta vaikka välillä taival tuntuikin raskaalta. Mutta nyt on hyvä fiilis että meistä tulee vielä joskus jotain! Hiro on aika hitaasti kasvava otus ja ei varmasti ole ollut huono ratkasu mennä hitaasti, totuttaa Hiro heti rääsyihin vaikka ne pitkän mörköilyn takia olikin pelottavia. Myöskin Hiro on saanut pitkään tukea minusta mutta nähtävästi uskaltaa jo olla reipas myös yksin.

Muutama kuvatus kesäkuun leiriltä





Taistelu haisunäädästä


Hiro voitti!

Syksyn tullen

Kesä meni nopeasti ja erittäin lämpimissä merkeissä. Kuumuudesta huolimatta Sini vanhus jaksoi hyvin koko kesän kun turkki leikattiin lyhyeksi jo keväällä. Näin ollen syksy on taas täällä ja ihanaa aikaa se onkin, jos ei ajatella ollenkaan hirvikärpäsiä ja kurasia tassuja. Hyih, varsinkin ne hirvarit. Tosin olen päässyt vähällä, vain yksi on tunkeutunut hupusta sisään.

Treenirintamalla on kesä ollut ahkeraa aikaa, haussa Hiron edistynyt hienosti ja on saanut paljon rohkeutta itseensä. Liekö sitten syynä jonkinlainen aikuistuminen kun juoksut pikkusella tuli vihdoin kesällä. Esineruutukin sujuu vaikka siihen vielä vauhtia tarvitaan. Tottis nyt on ihan ok. Hieman jo välillä pohtii mitä sitä tekee väärin kun monet jo menee kisoihin ja kokeisiin ja meidän tavote on vuoden päästä BH-koe. Mutta mitä sitä murehtimaan, jokainen kehittyy eri tavalla, Hiro tuntuisi olevan hyvin hitaasti kehittyvä.
Jälki on jäänyt täysin, kesällä tehtiin yksi jälki joka kyllä meni aivan loistavati. Mutta jostain syystä sitä ei vain ole tullut tehtyä, ehkä sitä vielä kerkee..

Muutama kuva kesän ajalta, kamera oli aivan liian vähän mukana joten hirveesti ei kuvia edes ole.



Tytöt


Simpukka


Tuossa kun kuvia katselin kerkesin jo unohtamaan, että mahtuihan kesään yksi leiri briardi porukalla. Oli oikein mukavaa, hauska ja antoisaa. Tottikseen saatiin hyviä vnkkejä mutta toistaisksi emme varmaan ole saaneet niitä vinkkejä täysin hyödynnettyä ;) Kelit suosi leirillä ollessa mutta mäkäräisten määrä oli jotain aivan järkyttävää, jalat oli täynnä ötökän puremia. Mutta tulipa kastettua talviturkki aivan jäätävän kylmässä vedessä.
Hiro oli leirillä reipas vaikka yön nukkuikin levottomasti. Samalla tuli huomattua, että toimeen ei enään oikein tulla ainakaan Jaskan tai Teten kanssa. Kipi ja Ruu on vielä Hiron kaiffareita joiden kanssa voi leikiksi pistää. Kuvia voisin siitäkin myöhemmin lisäillä ja jos vaikka muistuisi mieleen samalla jotain muutakin kesätapahtumaa.

Kevät, hiekka ja risut.

Lumet ovat alkaneet sulamaan jo hurjaa vauhtia ja kevät alkaa olemaan täällä. Pian on siis jo kesä. Keväässä inhottavaa on vaan hiekka, lika ja ennenkaikkea kaikki kuivuneet risut ja havunneulaset. Kotia joutuu ahkerasti imuroimaan jos haluaa, että se on edes hitusen puhdas.
Kohta pääsee taas täyspainosesti hakuilemaan metsässä kun ei uppoa hankeen. Hiro on reipastunut iän myötä hurjasti ja innolla odotan mitenkä aika vielä paremmin alkaa näkymään Hiron käytöksessä. Sinikin on niin reipas vanhus, että eiköhän se vielä pitkään pysy meidän luona :)

Terveysrintamalla saimme mahtavia uutisia kun pikku Hiro kävi lonkka- ja kyynärkuvissa. Kuvat tulivat takaisin tuloksilla A/A ja 0/0. Aivan mahtavaa!! Nyt voimmekin alkaa hyvillä mielin ottamaan hyppyjä kunhan kenttä kunnolla sulaa ja kuivuu. Tottikseen täytyy muutenkin panostaa hieman enemmän, ensimmäinen homma on saada Hiro kiinnostumaan vain ja ainoastaan minusta kun ollaan kentällä, siinä taitaa hommaa olla kun keskittyminen sillä herpaantuu niin herkästi kun on hajuja ja ihmisiä ja lintuja taivaalla. Uskon kyllä, että siinäkin asiassa saadaan homma toimimaan. Ensimmäinen tavotekin on asetettu mutta siitä sitten myöhemmin..

Jokunen aika sitten käytiin Hiron kanssa koulutusviikonlopussa. Hiroa ja muita briardeja saapui kouluttamaan maalimies Marc Adriaens Belgiasta. Koulutus oli kolmipäiväinen ja Hiro edistyi hienosti joka kierroksella. Alku meni odotetusti, Hiroa jänskätti eikä oikein uskaltanut kunnolla leikkiä mutta hienosti se kuitenkin lähti hommia lopulta tekemään joten olen tyytyväinen Hiroon siltä viikonlopulta. Viikonloppu oli kyllä aivan mahtava, raskas ja väsyttävä mutta kerrassaan mahtava.
Muutama kuva viikonlopulta













Sini on siirtynyt jo osittain kesätukkaan. Viimeisinä parina vuotena on ollut parempi leikata turkki lyhyeksi, koska Sinillä on paksun pohjavillan takia niin tukalat oltavat kesäisin. Varsinkin nyt kun ikä alkaa jo painaa. Viime kesänä Sini oli aika väsynyt mutta toivotaan, että tämä kesä menee paremmin. Sini on kyllä täysin talvikoira, rakastaa lunta ylikaiken. Nyt kevään tullen onkin ollut havaittavissa perinteistä kevät masennusta kun lumi on suurimmalta osin poissa.
Sinistäkin muutama kuva




Hiro pääsi myös ruuti veljensä kanssa riekkumaan ja voi pojat kun niillä olikin kivaa! Ainoa miinus oli ne risut, Hiro oli oikein risu kuningatar kun keräsi niin hirveän kasan kuivia oksia turkkiinsa. Mutta ei se menoa haitannut kun kivaa oli.

Koirauimalassa

Tytöt pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan uimista koirauimalassa. Alkuun jänskätti saako Siniä uimaan ollenkaan mutta saatiinhan se kun se sinne vaan pelastusliiveistä laitettiin :) Sini ui kolme kertaa altaan päästä päähän ja lopulta innostu vielä lelua hakemaan. Hiro meni ilman kummempia apuja altaaseen ja pomppi sinne niin että vesi vaan roisku. Kovin oli väsyttävää touhua kun molemmille uni maitto automatkan ja sitten vielä kotona.

Tämän lisäksi käytiin eilen Hiron kanssa lonkkakuvissa. Virallisia tuloksia ei toki vielä ole mutta arviot lähti kyynäreet 0 ja lonkat A tai B. Aivan mahtavaa, nyt vain odottelemaan lumien sulamista ja sitten voidaankin alkaa harjoittelemaan hyppyjä. Muuten treenirintamalla ei kummempaa, vähän nenähakua päästy tekemään, nosteltu yksinään esineitä ja tottiskin menee samoilla linjoilla.

Sitten kuvia uimala reissusta

Valmiina lähtöön


Loikka


Ja molskahdus


Lelu pelastettu


Sini lähdössä lelun noutoon


Mutta Hiro syöksy takavasemmalta ja kävi hakemassa sen


Uusi yritys Sinin kanssa


Vähän autetaan..


Vähän aikaa mietitään


Lopulta Sini lähti noutoretkelle


Lelu ei ihan suuhun asti päässy määränpäässä joten se piti heittää lähemmäs ramppia


Sitten onnistu!


Täälä on kivaaa!


Hirolta vaan unohtu ponnari kotiin ja sitten oli tukka silmillä


Sini kävi vielä pulahtamassa